Excuse My BonBon on nyt reilun vuoden ikäinen ja huh huh, että aika on rientänyt!
Nettikaupasta tilaaminen voi olla pelottavaa. Mitä jos vaate ei sovikaan, miten sen sitten palauttaa ja entäs, jos on jotain kysyttävää, vastaako sieltä kukaan kysymyksiin jne.jne. Siitä se ajatus sitten lähti eli ei kun rekit kainaloon ja menoksi. Ryhdyin siis järjestämään bonbon–naisteniltoja, joissa tarjoan pientä herkutusta, kerron brändistä ja asiakkaat pääsevät livenä hiplailemaan ja sovittelemaan Excuse My BonBon –brändin vaatteita. Nyt on sitten vuoden verran moottoritie ollut kuumana, kun olen suhannut ympäri Suomea (ja jopa Tallinnassa). Lisäksi olen osallistunut messuille ja designmarkkinoille. Tämä oli erittäin hyvä päätös, koska olen saanut mahdollisuuden tavata ihania asiakkaita sekä kollegoita, joilta olen saanut vertaistukea yrittäjyydessä. Ja ennen kaikkea asiakkaat ovat saaneet mahdollisuuden antaa suoraa palautetta tuotteista sekä ideoitaan tulevaisuuden mallistoihin. Eli, jos Sinulla on toive saada paikkakunnallesi vastaavaa tapahtumaa, niin ole yhteydessä;)!
Yksinyrittäjyys ei sinänsä ole yllättänyt työmäärällään, koska puoliso on myös yrittäjä, mutta vuoteen on kuulunut myös lukuisia unettomia öitä. Tätä nykyä olen jo osannut relata enemmän ja kun toistelee mantraa ”asioilla on taipumus järjestyä”, niin siihen alkaa myös lopulta uskoakin. Kolme mallistoa on takana ja nyt on jo havaittavissa suosikkimalleja, joista voi alkaa tehdä ns. repeat–malleja eli jo olemassa olevaan vaatteeseen vaihdetaan esimerkiksi väri tai uusi materiaali. Tämä helpottaa suunnittelemista, koska näin ollen näiden ”suosikkien” ympärille voi alkaa rakentamaan uusia herkkuja. Tulevan syksyn malliston työnimenä on tällä hetkellä Päiväperho saman nimisen elokuvan mukaan, mutta miten päiväperhoa mallisto tulee olemaan, on vielä ihan hänessään. Onneksi tällaisen ns. viime hetken suunnittelun mahdollistaa se, että tuotantotiimi on melkein käden ulottuvilla. KIITOS Päivi ja Marja (elä säikähä, en aloita mitään Oscar –puhetta)!
Vuosi on myös opettanut paljon uusia asioita. En ole edelleenkään tekniikan ihmelapsi ja otsasuoni pullistuu sekunnissa, kun tekniikka alkaa tökkimään. Onneksi olen löytänyt ympärille asiantuntijoita, joilta voin saada käytännön apua ongelmien sattuessa. Tämäkin on ollut ihan sattumien summaa, asiat ovat johtaneet toiseen ja tämän myötä on tullut verkostoiduttua aika lailla. Sinänsä vaikeaa tällaiselle ujolle piimälle ja puhelinvammaiselle, joka mieluummin piiloutuisi perunakellariin kuin ottaisi oma-aloitteisesti yhteyttä muihin ihmisiin. Olen vain yrittänyt tolkuttaa itselleni, että mitä menetän, jos vaikka punastelen tai änkytän tai ihan mitä vaan, mutta jos en ota yhteyttä, niin silloin voin menettää paljonkin.
Matkan varrella olen tutustunut myös ihaniin bloggaajiin, kuten mm. 0i mutsi mutsi, Plusmimmi, Hanna Wears, Nakit ja mutsi, Emmi Nuorgam, Mamma rimpuilee jne. Tätä kautta Excuse My BonBon on saanut näkyvyyttä esimerkiksi Blog Awardseissa ja Kodin Kuvalehdessä. Vuosi toi myös mahtavan yhteistyömahdollisuuden Kotilieden Käsityö –lehden kanssa, jonne tiimimme on saanut mahdollisuuden suunnitella ja tehdä kaksi mallistoa.
Ja Ninja Sarasalo, hän on sitten oma lukunsa. Hänen kauttaan Excuse My BonBon on päässyt Elämä pelissä –sarjaan, Puoli seitsemän –ohjelmaan, Me Naiset –lehden kanteen vain muutamia mainitakseni. Se, että olen saanut brändini keulakuvaksi suomalaisen huippumallin, on totaalinen lottovoitto. Kiitos, Ninja!
Nyt lupaan myös aktivoitua blogin kanssa. Kuten jo edellä mainitsin, niin en ole tekninen tyyppi ja se on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että kirjoittaminen on jäänyt. On ollut korkea kynnys aloittaa, kun olen pelännyt, että puolivalmiit tekeleet singahtavat kaikkien silmille tai en osaa laittaa kuvia tai möhlin jotain muuta. Mutta yritetään, eihän tässä ole kiirettä, koska tytärkin totesi tuossa viime viikonloppuna, että miun äiti on vasta yrittäjä. Naulankantaan!
Aurinkoista viikonloppua!
PS. Biisivinkkinä Matti Esko ja Rekkamies