Ensin oli lintu ja Alfred Hitchcock. Näistä kahdesta muotoutui Excuse My BonBonin uusimman malliston kuvauksien alkuidea. Olen suuri Hitchcock-elokuvien fani ja olin nähnyt vanhan still-kuvan Linnut-elokuvan kuvauksista, joissa Tippi Hedrenin käsivarrella on korppi ja tuo kuva jäi pyörimään päähäni. Kuvauksiin olisi siis saatava korppi.
Malliston ydinajatuksena oli työpukeutuminen ja talven juhlat, mutta halusin saada kuvauksiin hieman twistiä ja siitä syystä lintu piti saada kuvauksiin. Sitten alkoikin korpin etsintä ja joku ehdotti museota. Vuokraaminen sieltä ylitti kuitenkin budjetin , joten aloin soittelemaan eläintentäyttäjiä läpi ja lopulta löytyi 20-vuotias varisherra, joka on tänäkin päivänä paraatipaikalla olohuoneessamme.
Kuvauksiin oli käytettävissä kaksi päivää eikä edes kokonaisia, joten aikataulu oli tiukka…taas. Kuvaukset järjestettiin Kuopiossa, koska olen kokenut, että kun olemme koko poppoo yhdessä yötä päivää, niin ideoita lentelee paremmin ja tunnelma on rennompi. Lisäksi logistisesti on helpompi kuljettaa tiimiä Kuopioon kuin että minä lähden koko kuvausrekvisiitan kanssa muualle.
Malleina olivat aina yhtä ihana Ninja Sarasalo ja uutena kasvona upea Miss Plus Size Model 2017 Marjaana Lehtinen (josta tulikin porukan someope). Meikistä ja hiuksista vastasi tälläkin kertaa Satu Arvo, jonka taidonnäytteitä olemme saaneet ihastella lukuisissa elokuvissa (mm. Teit meistä kauniin), mainoksissa ja uusimmassa Vain elämää-ohjelmassa. Kuvaajana toimi valokuvataiteilija Minna Kurjenluoma (jonka Japani-aiheisiin kuviin rakastuin) ja AD:na koko Excuse My BonBonin visuaalisen ilmeen luonut Heli Roiha. Ja minun oikeana kätenäni hyvä ystäväni Mari Patja, joka huolehti mm. ruokapuolesta ja kaikesta muusta mitä minä en tajunnut ottaa huomioon.
Kuvauspaikkojen etsintä alkoi tietysti ennen kuvauksia ja listalla oli lentokenttää ja hotellia. Onneksi mieheni ystävä harrastaa pienkonelentämistä ja sattuu vielä omistamaan koneen, joten hänen kauttaan saimme lainata BonBon-naiselle kulkuvälineen. Kiitos, Mika! BonBon-nainen on working woman ja kiireinen sellainen, joten hänellä ei ole aikaa odotella junia tai Onnibusseja. Ja koska hän on power woman, hän ajaa pitkät matkat auton sijaan omalla yksityiskoneellaan. Fiiliskuvauksissa on se ihana puoli, että asiat voi vetää överiksi ja todellisuudentaju saa rauhassa hämärtyä.
Halusimme hyödyntää lentokenttää muutenkin, joten kuvasimme myös aulassa sekä tilassa, mistä noudetaan laukut. Tämä oli kuitenkin ehkä hieman liian kolkko valonsa puolesta. Lisäksi aikataulu painoi päälle, koska meillä oli aikaa vain rajallisesti lentokentän muiden käyttäjien takia. Kuopion lentokenttä ei ole varsinaisesti mikään Heathrow, mutta kuvausaika piti tietenkin järjestää lentojen välillä.
Rissalasta kaasutimme Kuopion Scandic-hotelliin, josta olin varannut meille huoneen kuvauksia varten. Scandic-hotelli valikoitui kuvauspaikaksi mahtavan sinisten huonekalujensa takia. Hotellissa oli tehty mittava remontti ja olin aivan innoissani tästä löydöstä. Kuohuvan lisäksi kuvausherkkuina oli superihanan kuopiolaisen Kakkutaide-tilausleipomon macaron-leivoksia.
Meitä oli kuvauksissa seitsemän henkilöä, joten pienessä huonessa kuvatessamme oli osa porukasta wc:n puolella, kuvattavat ja kuvaaja varsinaisessa huoneessa ja osa käytävällä. Hotellissa tapahtuivat ns. pikkujoulu-kuvaukset. BonBon-naiset vaihtoivat vapaalle ja lähtivät bilettämään yhdessä. Hotellin aula osoittautui niin hyväksi kuvauspaikaksi, että sitä voisi hyödyntää tulevaisuudessakin. Lisäksi alakerrasta löytyi vielä uima-allasosastokin, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään. Tosin harvemmin tulee yövyttyä kotikaupungissaan hotellissa.
Seuraavana päivänä olivat vuorossa verkkokauppa-kuvaukset ja niiden järjestäminen oli haasteellista, koska olimme kotonani ja vapaata seinätilaa, johon voisi kiinnittää varta vasten kuvauksiin tilattua turkoosia taustapaperia, ei meinannut löytyä millään. Lisäksi lattiakin oli väärän värinen eli ei muuta kuin mattokauppaan. Onneksi on sunnuntaiaukioloajat…Lopulta huonekaluja siirtelemällä sopiva tila löytyi yläkerrasta ja nämä kuvaukset sujuivatkin todella nopeasti.
Vielä oli jäljellä kaksi lokaatiokuvausta. Olin pyytänyt kuvauksiin lainaksi myös autoa ja koiraa. Autoksi valikoitui jeeppityylinen Mersu ja koiramalliksi tuli ihastuttava espanjanvesikoira Boca. Suurkiitos, Risto ja Pia Sarianna!
Vasta viimeisiin kuvauksiin saatiin varis. Kuvasimme kirjastohuoneessa lähikuvia ja niihin saatiin mahtavan hieno tunnelma. Ripaus Twin Peaksiä ja Hitchcockia.
Mitä jäi kuvauksista käteen? No, ainakin upeita kuvia ja ihania hetkiä vanhojen ja uusien ystävien kanssa! Mitä tekisin toisin? Tuli taas todistettua, että liika on liikaa ja tässä tarkoitan kuvauspaikkoja. En näköjään ikinä opi, olen auttamatta more is more-nainen. Aikatauluun nähden lokaatioita oli aivan liikaa. Vaikka kaikki oli käsikirjoitettu ja mietitty tarkkaan valmiiksi, niin aikataulut aina venyvät ja paukkuvat. Kuvaukset pienkoneen kanssa osoittautuivat niin hyviksi, että siellä annoimme tilaa spontaaniudelle ja tämä kostautui jatkossa aikataulun kanssa. Ensi kerralla olen viisaampi (kuuluisat viimeiset sanat) ja nyt on jo kevät mielessä.
Kiitos ihana kuvaustiimi eli Ninja, Marjaana, Minna, Heli ja Mari! Teitte Excuse My BonBonista kauniin!