Excuse My BonBonin historian ensimmäinen harjoittelija, Milla Lipponen, kertoo alla olevassa tekstissä harjoittelustaan. Minä olin todella onnekas saadessani avukseni Millan kaltaisen harjoittelijan! Etsin muodin markkinoinnista kiinnostunutta opiskelijaa ja sain supertyypin, joka varmaankin enemmän opetti minua kuin minä häntä. Eläköön diginatiivisukupolvi! Ja lämmin kiitos, Milla!
Harjoitteluni Excuse My BonBonilla on tulossa päätökseensä, ja olisi aika käydä hieman fiiliksiä läpi. Matka BonBonin maailmaan on ollut opettavainen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Eiköhän aloiteta, let’s go!
Olen 23-vuotias kansainvälisen liiketalouden opiskelija. Harjoittelu on viimeinen etappini koulussa. Olen aina ollut hyvin myynti- ja markkinointihenkinen persoona, mutta työkokemukseni painottuu lähinnä elintarvikealalle. Tällä kertaa halusin kokeilla jotain uutta: sitähän varten työharjoittelu on
Muoti on ollut minulla lähellä sydäntä niin kauan kuin muistan. Muoti on kuin kansainvälinen kieli. Vapaa-ajalla tulee lueskeltua paljon muotiblogeja ja -lehtiä, se on sellaista vastapainoa arjen kiireille. Erityisesti olen kiinnostunut juhlapukeutumisesta.
Tapasin Sarin ensimmäisen kerran alkukesästä, mutta varsinainen työharjoitteluni alkoi syksymmällä. Minulle jäi todella hyvä ja odottavainen fiilis heti meidän ensitapaamisestamme. Kommunikointi minun ja Sarin välillä on ollut todella luontevaa heti alusta alkaen ja ihmisenä Sari on aivan ihastuttava. On ollut ihana huomata kuinka intohimoisesti hän suhtautuu työhönsä.
Maailma on pullollaan muotiyrityksiä, ja ensimmäisenä monelle tuleekin mieleen kansainväliset muotijätit. Itse halusin kuitenkin ehdottomasti mukaan paikalliseen yritykseen ja ennen kaikkea yksityisyrittäjälle. Tulen itse yrittäjäperheestä, ja tulevaisuuden haaveenani olisikin toimia joku päivä yrittäjänä. Vaikka yritys olisi pieni ja paikallinen, ei se tarkoita kansainvälisen liiketoiminnan poissulkemista.
Mitä näihin kolmeen kuukauteen sitten sisältyi? Tehtäviä oli laidasta laitaan, joten tylsää ei ehtinyt tulla missään vaiheessa. Toisinaan kirjoittelin asiakasrekisteriä, ylläpidin somea, tein inventaarioita, toimin myyjänä pop up-tapahtumissa ja yhtäkkiä saatoinkin olla itse mallina kameran edessä: erittäin monipuolista siis! Ehkäpä parasta työssä oli, kun pääsi käyttämään omaa luovuuttaan. En ole pitänyt itseäni kovin luovana persoonana, vaikka lapsena tulikin piirreltyä ja kirjoiteltuja satuja todella paljon. Ehkäpä tämän harjoittelun myötä olen nostanut sen lapsena omaamani luovuuden takaisin pinnalle. Sari on ollut ihanan avoin ehdotuksilleni, ja minusta on ollut aivan mahtava päästä ideoimaan mm. markkinointimateriaaleja.
BonBon-maailma on naisellinen ja arvoituksellinen. Sopii siis minulle! BonBonin arvomaailma kohtaa omani. Nykyajan langanlaihat mallit luovat helposti vääristyneen kuvan naisen vartalosta. Aivan kuin olisi vain yksi ”oikea” vartalonmalli. Elämä on kuitenkin liian lyhyt murehtimaan moisia, ja omasta nuoruudesta pitäisi osata nauttia. Oma hyvinvointi ja terveys ovat ennen kaikkea tärkeintä.
Tätä kirjoittaessani mieleni on haikea, eniten minulle jää ikävä Saria, vaikka tulemme varmasti jatkossa pitämään yhteyttä. Täytyy kuitenkin olla onnellinen, kuinka mukavan työharjoittelun olen saanut suorittaa! ”Don’t cry because it’s over, smile because it happened.”
